ALV-luokituskoodit näkyvät laskun ja hyvityslaskun rivillä, ALV-erittelyssä sekä ALV:n kannalta merkityksellisissä asiakirjatason hyvityksissä ja veloituksissa. Ne perustuvat UN/CEFACT-koodiluetteloon UNCL5305, versio D.16B, Peppol-osajoukossa. Valittu koodi määrää, mitä EN 16931 -sääntöryhmää sovelletaan, ja siten myös, mitä muita kenttiä asiakirjassa on oltava.

Jokainen perhe noudattaa luokkansa edellyttämää kenttäyhdistelmää. Valittu arvonlisäveroluokka määrää, onko arvonlisäverokannan oltava positiivinen, nolla vai jätettävä tyhjäksi. Esimerkiksi luokka E edellyttää nollakantaa, kun taas luokassa O ei saa olla arvonlisäverokantaa. Useat luokat edellyttävät vapautuksen perustetta, joka annetaan tekstinä (BT-120), VATEX-koodina (BT-121) tai molempina. Sääntöjen mukaan vähintään toinen näistä on pakollinen, ja molemmat ovat sallittuja.

Arvonlisäveroluokkaan liittyvä virhe voi koskea itse koodia tai kyseisen luokan edellyttämää kenttää. Tarkista verokanta, vapautustiedot, verotettava määrä ja veron määrä yhdessä.

Kanariansaaret sekä Ceutan ja Melillan verot eivät noudata muiden ryhmien nimeämiskäytäntöä. Niiden tunnukset ovat BR-AF- ja BR-AG-. BR-IG- ja BR-IP- eivät esiinny standardin EN 16931 mukaisissa kohteissa.

Abstraktisissa säännöissä nämä kaksi ilmaistaan tunnisteilla IGIC ja IPSI eikä kirjaimilla L ja M. Jos etsit säännön tekstiä schematronista, etsi perheen etuliitteen perusteella eikä luokkakirjaimen perusteella.

B on Italian A-poikkeus, joka lisättiin koodiluetteloon marraskuussa 2020. Se hyväksytään Peppol-järjestelmässä BIS Billing , mutta se ei kuulu standardin EN 16931 perusluokitusjoukkoon.

Luokka B on lisätty Italian olosuhteita varten. Varmista sovellettavat italialaiset vaatimukset ennen sen käyttöä; pelkkä skeeman tai liiketoimintasääntöjen validointi ei riitä oikean verokohtelun määrittämiseen.

Arvonlisäveron erittelyssä on yksi rivi kutakin luokka- ja verokanta-yhdistelmää kohti. Laskussa, jossa on sekä vakioverokannan että käännetyn verovelvollisuuden mukaisia rivejä, on siis vähintään kaksi erittelyriviä, joista kummallakin on oma verotettava määrä ja veron määrä.

BR-CO-perheen virheet voivat tulla esiin tässä vaiheessa, koska erittelyjen summien on täsmättävä kunkin luokan rivien kokonaissummiin sekä asiakirjan kokonaissummaan.

Vakiomääräinen verokanta, johon liittyy verovapautuksen peruste. BR-S-10-säännössä määrätään, että S-luokkaan kuuluvassa arvonlisäveron erittelyssä ei saa olla arvonlisäverovapautuksen perustetta koskevaa koodia (BT-121) tai tekstiä (BT-120). ERP-järjestelmät, jotka täyttävät aina verovapautuksen tekstikentän, lisäävät tämän tiedon jokaiseen vakiomääräisen verokannan laskuun. Ongelma ratkaistaan piilottamalla kyseinen kenttä S-luokalle, ei muuttamalla luokkaa.

Vapautettu ilman vapautuksen perustetta. BR-E-10 edellyttää, että luokkaan E kuuluvalla erittelyllä on oltava arvonlisäverovapautuksen syykoodi (BT-121) tai arvonlisäverovapautuksen syyn teksti (BT-120). Vähintään yksi näistä on pakollinen, ja molemmat ovat sallittuja. Nollaverokanta ei yksinään riitä. BR-E-05–BR-E-07 edellyttävät myös, että verokanta on täsmälleen nolla, joten tyhjä verokanta hylätään samoin kuin nollasta poikkeava verokanta.

Käänteinen verovelvollisuus, jossa määritetään verokanta tai veron määrä. Raporteissa BR-AE-05–BR-AE-07 arvonlisäverokannan on oltava nolla, ja raportissa BR-AE-09 arvonlisäveroluokan veron määrän on oltava nolla. Käänteisessä verovelvollisuudessa vaaditaan myös sekä myyjän että ostajan tunnisteet.

Luokkakoodi määrittää, mitkä kentät on oltava täytettyinä, mitkä tyhjinä ja mitkä nollina. Kun arvonlisäverosääntö laukeaa, tunnista luokka ja tarkista sitten säännössä mainittu kenttä.

Eroavaisuus verovapaasta toimituksesta, jossa syy on ilmoitettu tekstinä:

Tässä otteessa mainittu vapautuksen peruste on esimerkki. Käytä sovellettavan verokäsittelyn ja lainkäyttöalueen edellyttämää perustetta. Jos vapautuksen peruste poistetaan, asiakirja ei täytä vaatimusta BR-E-10. Jos luokka muutetaan luokaksi S ja peruste säilytetään, asiakirja ei täytä vaatimusta BR-S-10.