Peppol kehittäjille: B2B-tapahtumien virtaviivaistaminen vai uusi IT-taakka?

Peppol on epäilemättä saamassa jalansijaa yritysviestien maailmassa. Yritykset ja viranomaiset siirtävät yhä useammin liikesanomia - laskuja, sähköisiä tilauksia ja muita tapahtumavirtoja - vanhoista tekniikoista tähän uuteen, avoimeen standardiin.

Monissa artikkeleissa annetaan yleiskatsaus Peppolin perusteisiin, joten emme käsittele sitä tässä. Yhteenvedon sen taustasta saat tästä Peppolin historiaa käsittelevästä kirjoituksesta. Sen sijaan käsittelen sen ominaisuuksia, teknisiä ominaisuuksia ja infrastruktuuria syvällisesti kehittäjän näkökulmasta ja selitän, miksi siitä on tullut uusi paradigma B2B-alalla.

Business-to-business (B2B) tarkoittaa tietotekniikan alalla yritysten välistä sähköistä liikesanomien vaihtoa. Sähköinen B2B-viestintä on ollut käytössä jo pitkään, ja se oli yksi vakaata ja turvallista maailmanlaajuista verkkoa - nykyisin Internetiä - kehittäneistä tekijöistä.

Business-to-business (B2B) tarkoittaa tietotekniikan alalla yritysten välistä sähköistä liikesanomien vaihtoa. Sähköinen B2B-viestintä on ollut käytössä jo pitkään, ja se oli yksi vakaata ja turvallista maailmanlaajuista verkkoa - nykyisin Internetiä - kehittäneistä tekijöistä.

Syy on yksinkertainen. Yritykset ymmärsivät, että tietokoneiden käyttöönoton myötä niiden oli jaettava tietoja, jotta ne voisivat hyödyntää kaikkia mahdollisuuksiaan. Tästä tarpeesta syntyi B2B.

Kun B2B aloitti 70-luvun lopulla, yritysten välisiä verkkoja ei ollut, ja data (tallennus) oli käsittämättömän kallista, joten kaikki tekivät parhaansa minimoidakseen tietomallit.

Näistä ensimmäisistä päivistä syntyi kaksi johtavaa formaattia: ANSI X12 (1979) Yhdysvalloissa ja EDIFACT (1984) Euroopassa. Molempien tarkoituksena oli olla yritysten käyttämä standardi, jonka avulla tiedot voidaan tallentaa mahdollisimman tiivistettyinä.

Vuosikymmeniä myöhemmin näitä formaatteja käytetään edelleen laajalti maailmanlaajuisesti. X12 on harvinainen Yhdysvaltojen ulkopuolella, mutta EDIFACT on laajalti levinnyt.

EDIFACT on myös Peppol XML:n rakennuspalikan UBL:n perusta.

B2B:tä käyttävät nykyään lähes kaikki yritykset, sillä kaikkien on kommunikoitava digitaalisesti liiketoimintaa varten.

B2B-tietojen leviämisen myötä, erityisesti 90-luvun puolivälissä, kun Internetin käyttö alkoi kukoistaa, monet yritykset alkoivat luoda "point-to-point" (P2P) -yhteyksiä liikekumppaneidensa kanssa, koska muita vaihtoehtoja B2B-tietojen jakamiseen ei ollut.

Vähän myöhemmin kehitettiin ensimmäiset lisäarvoverkkopalvelut (VAN) helpottamaan P2P-yhteyksien kasvukipuja. Yritykset saattoivat muodostaa yhteyden yhteen VAN -palveluntarjoajaan, joka puolestaan muodosti yhteyden kaikkiin muihin yhteistyökumppaneihin muodostaen B2B-operaattoriverkon. Nämä palveluntarjoajat tunnetaan yleisesti yksinkertaisesti operaattoreina (OP).

Yhä useampia OP:ita perustettiin, joista osa oli paikallisia, tietylle alueelle tai maahan keskittyviä, ja osa maailmanlaajuisia. B2B-yhteyksien määrä kasvoi nopeasti, ja samaan aikaan markkinoille tuotiin yhä uusia järjestelmiä.

Tuloksena oli sanomatyyppien ja -muotojen räjähdysmäinen lisääntyminen, koska tukijärjestelmiltä puuttuivat yhteiset standardit.

B2B-palveluntarjoajat huomasivat pian, että ne tarvitsivat muunnoksia (asiakkaiden järjestelmien ja niiden liikekumppaneiden välisten tietomuotojen muuntaminen), mikä johti useampien ratkaisujen, yritysten muunnosohjelmistojen ja VAN -palveluntarjoajien muunnospalvelujen kehittämiseen.

Kuten varmaan voitte kuvitella, nämä aiheuttivat sotkua B2B-liikenteessä. VAN -operaattoreille tämä järjestely oli kuitenkin erittäin kannattava; he pystyivät veloittamaan sekä lähettävältä että vastaanottavalta osapuolelta, ja kaiken kukkuraksi he pystyivät veloittamaan ylimääräistä muuntamisesta!

Toki "romahdus" on ehkä liian jyrkkä tapa ilmaista asia. Silti, kun formaattien määrä kasvoi ilman keskitettyä koordinointia, Internet levisi nopeasti ja tietojen tallennus- ja siirtohinnat laskivat jatkuvasti, murtumispiste lähestyi.

VAN -operaattorit olivat kuitenkin tyytyväisiä. Kaikki operaattoriverkkoon osallistujat olivat tiukasti kiilattuina, eikä heillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa VAN -palveluntarjoajien laskujen maksamista, jotta he voisivat jatkaa liiketoimintaansa.

Kun kustannukset nousivat tuskallisen korkeiksi, yritykset alkoivat etsiä B2B-toiminnallisuutta kotiin; integraatioalusta tuli ensimmäistä kertaa julkisuuteen.

Integraatioalustat kehitettiin korvaamaan monien VAN -palveluntarjoajien toiminnot kuljetusten, muuntamisen ja reitityksen käsittelyssä. Ne, jotka ovat olleet alalla muutaman vuoden, muistavat tämän SOA-aikakaudeksi (ja nyt ollaan vuosien 2004-2008 tienoilla). Sittemmin SOA on kasvanut tai hieman muuntunut mikropalvelustandardiksi. Kaiken kaikkiaan hieno lopputulos.

Integraatio-ohjelmistojen tarjoajat perivät kuitenkin usein yrityksiltä huomattavia lisenssimaksuja sen sijaan, että ne olisivat maksaneet VAN -palveluntarjoajalle. Lisäksi integraatio-ohjelmistojen joustavuus lisäsi monimutkaisuutta entisestään, koska yritykset pystyivät nyt mukautumaan lähes mihin tahansa ja käsittelemään sen järjestelmissään, vaikka tästä aiheutui suuria kiinteitä kustannuksia sekä kustannuksia konsulteista, manuaalisesta käsittelystä ja integraatioiden rakentamisesta. Tästä sotkusta kärsimme edelleen - integraatiospagetista. Formaattien, viestintäprotokollien ja P2P-yhteyksien määrä on ylivoimainen.

Ratkaisu tähän tehottomaan mutta valitettavaan kasvutilanteeseen tuli yllättäen. Koska mailla, alueilla ja järjestelmillä oli omat formaattinsa ja protokollansa, Euroopan unioni totesi ongelman estävän tehokkaat sisämarkkinat. EU aloitti Peppolin kehittämisen, jotta yhteistyöverkosto saisi käyttöönsä tarkan ja valvotun standardin.

Tämä tehtiin B2B-romahduksesta riippumatta, mutta EU tarvitsi jonkinlaisen yhteisen ja tehokkaan viestintästandardin, koska markkinoilla ei ollut sellaista.

Kaikki eivät olleet tästä iloisia. VAN -palveluntarjoajat ymmärsivät, että yhteisen standardin yksinkertaisuus vähentäisi radikaalisti perittävien maksujen määrää ja poistaisi näin merkittävän tulovirran.

Lopulta eurooppalaisten poliittisten päättäjien määrätietoisen tuen ja Peppolin jatkuvan hyväksymisen ansiosta useimmat VAN -palveluntarjoajat ymmärsivät, että yhden standardin ylläpitäminen oli pitkällä aikavälillä kustannustehokkaampaa. B2B-sotkujen ja integraatiospagettien ylläpitäminen ei enää riittänyt. VAN toimijoiden hyväksyntä auttoi Peppolin nousuun.

Toinen osapuoli, joka ei ollut ilon vallassa, olivat yritykset, jotka olivat investoineet paljon integraatioalustaan, joka hoitaa kaiken B2B-viestinnän talon sisällä. Peppol edellyttää Peppol-yhteyspisteen (AP), jota kutsutaan myös Peppol-palveluntarjoajaksi, käyttöä ainoana tapana vaihtaa viestejä Peppolin kautta. Tämä yksi ainoa rajapinta verkkoon tekee nykyiset P2P-yhteydet ja valmiudet käsitellä monia siirtoprotokollia tarpeettomiksi.

Integraatioalustan käyttäjät ovat päätyneet samaan johtopäätökseen kuin VAN -operaattorit. Ainakin he ovat alkaneet ymmärtää sen - yhden standardin käyttö auttaa selvittämään suuren osan sotkusta. Samanaikaisesti yhä useammat ohjelmistotoimittajat, esimerkiksi SAP:n kaltaiset ERP-järjestelmät, lisäävät natiivituen Peppolille, jolloin monimutkaisia muunnoksia ei enää tarvita.

Monet integraatioalustat ja VAN -operaattorit ovat ymmärtäneet, että Peppol-mallista on paljon hyötyä.

AP takaa viestin toimituksen; protokolla ja standardi ovat hyvin jäsenneltyjä ja validoituja, ja kaikki verkon kautta vastaanotetut viestit ovat täysin validoituja ja aina 100-prosenttisesti oikeita syntaksin ja validointisääntöjen näkökulmasta.

Nämä Peppol-verkon tarjoamat tarkistukset ja tasapainotukset voivat vähentää merkittävästi virheiden käsittelyn ja seurannan tarvetta, mikä säästää rahaa pitkällä aikavälillä. Henkilöstöä voidaan siirtää muihin tehtäviin ja ohjelmistolisenssien ja järjestelmien käyttöä voidaan vähentää.

Kun aloitin IT- ja B2B-alalla, yksi ensimmäisistä tehtävistäni oli päivittää eräs virtaus EDIFACT D.93A:sta juuri julkaistuun D.96A:han (EDIFACTia tuntevat saattavat tietää, että D.96A julkaistiin vuonna 1996), ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Mitä ihmettä...? Kuka ihmeessä keksi tämän formaatin?". Sitten tajusin, että se oli Yhdistyneet Kansakunnat, joten hyväksyin tilanteen.

Peppol on valinnut taustalla olevaksi standardiksi UBL:n, joka perustuu EDIFACTiin. Se on hyvin käytetty ja hyväksi todettu perusta, joka vastaa useimpien yritysten tarpeita.

UBL-viestit lähetetään AS4:n (ebMS) avulla sekä allekirjoitettuna että salattuna datana, mikä turvaa viestin ja kuljetuksen ja tekee Peppolista turvallisen ja luotettavan viestintämenetelmän. Peppolia hallinnoidaan avoimena standardina, jonka komitea ja jäsenet määrittelevät standardin ja tekevät siihen muutoksia ja lisäyksiä. Jokaisella liittymässä olevalla maalla on yksi tai useampi Peppol Authorities, joka hallinnoi jäseniä kussakin maassa.

Tutustu tähän viestiin tutustuaksesi Peppol-terminologiaan.

Peppol on joukko standardeja ja infrastruktuureja, joiden tarkoituksena on yksinkertaistaa sähköisiä hankintaprosesseja Euroopassa ja sen ulkopuolella. Sen käyttöönoton taustalla on tarve standardoituihin ja yhteentoimiviin sähköisiin hankintaratkaisuihin, joilla voidaan parantaa tehokkuutta, vähentää kustannuksia ja edistää kansainvälistä kauppaa.

Keskeistä Peppolin hyväksymisestä:

Kaiken kaikkiaan Peppolin käyttöönotto on merkittävä edistysaskel hankintaprosessien digitalisoinnissa, mikä lisää tehokkuutta, kustannustehokkuutta ja maailmanlaajuisen kaupan yhdentymistä.

Entä sen haasteet?

Vaikka Peppolin käyttöönotto on edullista, siihen voi liittyä useita esteitä. Olen tässä hieman karkea - on tärkeää tarkastella Peppolia täysin avoimin silmin:

Näiden esteiden poistaminen edellyttää strategista suunnittelua, riittäviä resursseja ja sidosryhmien vahvaa sitoutumista, jotta Peppolin edut voidaan ottaa onnistuneesti käyttöön ja hyödyntää.

Peppol kasvaa. Joitakin alkuvaikeuksia esiintyy, kun uusia maita haluaa liittyä mukaan, ja yhteisö yrittää parhaansa mukaan yhdistää resursseja niin, että ne sopivat kaikkien tarpeisiin.

Standardi on jakautunut Peppol BIS -standardiksi, jota käytetään pääasiassa Euroopassa, ja Peppol PINT -standardiksi, jota käytetään kansainvälisesti. Se on luultavasti viisasta, koska arvonlisäverosäännöksiä ja -vaatimuksia ei voida täyttää yhdellä formaatilla, mutta näiden kahden formaatin välinen kartoitus (transformaatio) on esitetty selkeästi.

Kun muistelemme vuosien takaista spagettia, on todistettu, että Peppol voi ratkaista monimutkaiset ongelmat, auttaa alentamaan kustannuksia, vähentämään virheitä ja tuottamaan laadukkaampia tietoja. Vaikka on olemassa perusteltuja haasteita, joiden voittaminen voi osoittautua joillekin vaikeaksi, on selvää, että Peppol jatkaa kasvuaan. Tulevina vuosina tulemme näkemään, että järjestelmät ja palvelut, esimerkiksi toiminnanohjausjärjestelmät, lisäävät tukeaan Peppolin XML-formaateille, useammat piirikunnat liittyvät, ja tapahtumien ja käyttäjien määrä kasvaa jatkuvasti.